Kaupunginhallitus

23.04.2001
   
LISTAN ASIANRO 17  
17 §

Asianro 2449 / 1999
 
VASTAUKSEN ANTAMINEN PRO ESPOONJOKI RY - PRO ESBO Å RF:N KANSALAISALOITTEESEEN ESPOONJOEN VESISTÖN JA SEN YMPÄRISTÖN KEHITTÄMISESTÄ
   
  Esittelijä: teknisen toimen johtaja Olavi Louko

Valmistelija: Onerva Grönlund, puh. 09-869 2229
onerva.gronlund@espoo.fi
   
  Pro Espoonjoki ry - Pro Esbo å rf esittää 29.12.2000 kaupunginhallitukselle ja kaupunginvaltuustolle osoitetussa kansalaisaloitteessa ja siihen liitetyssä 14.6.2000 päivätyssä kirjeessä (oheismateriaalina) Espoonjoen vesistön ja sen ympäristön kehittämistä siten, että Espoon kaupunki antaisi kaikille virastoilleen yleisohjeen, jonka mukaan Espoonjoen vesistön valuma-aluetta tulee käsitellä yhtenäisenä alueena ja itse jokialuetta joenrantapuistona kaavoituksessa sekä maankäytön ja muiden toimintojen suunnittelussa.

Aloitteen mukaan tämä tulee toteuttaa siten, että ensisijaisena tavoitteena pidettäisiin:
- vesistöön tulevien lika- ja ravinnekuormituksien vähentämistä
- vesistöalueen virkistyskäyttömahdollisuuksien parantamista
- Espoonjoen vesistön ja sen lähialueiden luontoarvojen säilyttämistä
- Espoonjoen ranta-alueiden rakentamisen rajoittamista, kunnes koko aluetta koskeva yhtenäinen suunnitelma viheralueineen valmistuu
- jokilaakson ja järvialueiden kulttuuri ja ympäristöarvojen säilyttämistä.

Yhdistykselle on ilmoitettu 9.1.2001 päivätyllä kirjeellä, että kansalaisaloite käsitellään KuntaL:n 28 §:n mukaista kuntalaisaloitteen menettelyä noudattaen ja että aloitteeseen pyritään antamaan vastaus huhtikuun 2001 loppuun mennessä.

Kansalaisaloitteesta on 13.2.2001 pyydetty ja saatu lausunnot kaupunkisuunnittelukeskukselta, ympäristökeskukselta ja tekniseltä keskukselta (oheismateriaalina). Kiinteistöpalvelukeskus, Espoon Vesi ja kulttuuritoimen keskus eivät ole antaneet lausuntoa.

Vastauksessaan valtuustoaloitteeseen monitoimipuiston toteuttamiseksi Kirkkojärvelle valtuusto on 22.1.2001 käsitellyt myös Espoonjoen ja Espoonjokilaakson merkitystä. Valtuuston päätös 22.1.2001 on nähtävänä asiakirjoissa.
   
   
  OHEISMATERIAALI
Pro Espoonjoki ry:n - Pro Esbo å rf:n kansalaisaloite 29.12.2000 ja kirje 14.6.2000
Teknisen keskuksen lausunto 7.3.2001
Ympäristökeskuksen lausunto 8.3.2001
Kaupunkisuunnittelukeskuksen lausunto 12.3.2001
Ehdotus Teknisen toimen johtaja:
 
Kaupunginhallitus antaa Pro Espoonjoki ry - Pro Esbo å rf:lle Espoonjoen vesistön ja sen ympäristön kehittämistä käsittelevään kaupunginhallitukselle ja valtuustolle 29.12.2000 jätettyyn kansalaisaloitteeseen seuraavan vastauksen:

Pro Espoonjoki ry - Pro Esbo å rf:n kansalaisaloite, Espoonjoen vesistön ja sen ympäristön kehittämisestä siten, että valuma-aluetta käsitellään yhtenäisenä ja itse jokialuetta joenrantapuistona maankäytön suunnittelussa, on tavoitteena merkittävä. Espoonjokilaakso on kaupungin historian ja imagon kannalta keskeinen tekijä, joka turhaan on jäänyt saariston tai Nuuksion järviylängön varjoon. Näitä kunnostustoimia on edelleen jatkettava, jotta tulevaisuudessa järvien veden laatu paranisi.

Espoonjoelle on todettu kunnostustarve, mutta resursseja ei ole ollut kunnostussuunnitelmiin. Jos Espoonjoki halutaan kunnostustoimenpiteiden kohteeksi, kaupungin ympäristökeskuksen käytössä täytyisi olla tähän lisää voimavaroja. Suunnitellessaan muutama vuosi sitten vesiensuojeluun käytettävien voimavarojen kohdentamista, ympäristölautakunnan yhtenä peruslähtökohtana oli vesistökohtainen parantaminen siten, että latvavesistöt pyritään kunnostamaan ensin. Espoon Pitkäjärven ja Lippajärven veden laadun kohentuminen parantaa aikaa myöten myös Espoonjoen veden laatua, mutta ei voi olla ainoa siihen tähtäävä toimi.

Luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen

Espoonjoen vesistön varrella on useita arvokkaita luontokohteita, joista välittömästi vesielementtiin liittyvät mm. Matalajärvi, Pitkäjärven eteläosa, Lippajärvi, Oittaan purolaakso ja Glomsin meanderit (Espoon ympäristönsuojelulautakunnan julkaisu 2/1987). Ympäristölautakunta on selvityttänyt myös Espoonjoen sivujokien Glimsin ja Glomsinjoen luontoarvoja vuonna 1999 (Espoon ympäristölautakunnan julkaisu 1/2000). Selvityksessä esitetään useiden uhanalaisten eliölajien esiintymispaikkoja ja todetaan, että
"parhaisiin tuloksiin luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta päästään, jos Espoonjoen vesistö rantametsineen ja -niittyineen nähdään kokonaisuutena, jonka rantoja säästetään mm. rakentamiselta koko alueella, eikä vain parhailla ydinalueilla."

Edellä esitettyä tukevat Espoon lintuvesien pesimälinnuston seurantaraportin (Espoon ympäristölautakunnan julkaisu 1/2001) tulokset: arvokkaan lintukosteikon, Pitkäjärven eteläpään, linnustoarvo näyttää huomattavasti heikentyneen. Raportissa esitetään syyksi ympäristön rakentamista ja asutuksen huomattavaa tiivistymistä Järvenperän ympäristössä, mikä on johtanut näkemäesteenä pidetyn rantapuuston ja pensaikon harventamiseen. Lisäksi esitetään, että linnustonsuojelulliset arvot tulisi ottaa huomioon myös mahdollisten uusien ulkoilureittien sijoittamisessa.

Espoon purojen määrää sivuhaaroineen on vaikea arvioida, sillä vanhat metsäojat näyttävät usein luonnonmukaisilta uomilta ja toisaalta kaupunkimaisella alueella pikkupurot on miltei järjestään putkitettu. Myös peltojen valtaojat saattavat muistuttaa puroja. Arvion mukaan Espoossa on 100-130 puroa (Järvi-Espoo, kaupunkisuunnitteluvirasto 1992).

Espoon pienvesistöjen suojelu on jäänyt toissijaiseksi rakentamispaineiden ja vanhastaan mm. maanviljelyn ojitustarpeiden takia. Pienvesistöjen säilyttämisellä luonnonmukaisena on kuitenkin selkeät luonnontieteelliset, maisemalliset ja kulttuurihistorialliset syyt. Puronvarren luontainen puusto ja pensaisto muodostavat taloudellisestikin arvioiden merkittävän ytimen asuntoalueiden puistoille. Pienvesien suojelukohteita on olemassa perustietoja ympäristökeskuksen julkaisuissa, (mm. pienvesiselvitys vuodelta 1991).

Espoon jokien kunnostusta on kalaston kannalta suunniteltu ja toteutettu muutamissa kohteissa. Tällöin on kyseessä mm. purojen sorastus taimenille sopiviksi kutu-ja poikastuotantoalueiksi. Lisäksi erinäisiin kohteisiin, kuten Monikonpuroon, on tehty taimenistutuksia.

On huomattava, että vesiuomien putkitukset ja muut rakentamistoimenpiteet, kuten ruoppaus voivat vaatia vesioikeuden luvan. Vesilaki suojelee pienvesistöjä; 1 luvun 17 a §:n mukaan uomaa, joka ei ole vesistö, ja on luonnontilainen, ei saa muuttaa niin, että uoman säilyminen luonnontilaisena vaarantuu. Vesioikeus voi hakemuksesta myöntää poikkeuksen kiellosta, jos uomien suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu. On huomattava, että myös oja voi kuulua lain suojelukseen.

Rakentamistoiminta muuttaa vesiuomia myös vähitellen ja yllättäviä vaikutuksia havaitaan vasta pidemmän ajan kuluttua. Rakentamistoimenpiteet voivat olla syynä sellaisiin vesimäärien lisääntymiseen, joista aiheutuu vesihaittaa. Tämä tulee kyseeseen erityisesti pienten uomien kohdalla. Katu- ja piha -alueiden päällystäminen lisää valuntaa, joka voi aiheuttaa myös ravinnehuuhtoutumien kasvua. Rakentamistoimintaa vesiuomien varteen suunniteltaessa tulisi arvioida viher- ja suojavyöhykkeiden merkitys sekä virkistyskäytön että luonnon kannalta.

Kaavoitus

Kaupunkisuunnittelukeskus toteaa lausunnossaan, että Espoon vesistöalueiden säilyminen ja turvaaminen monimuotoisena sekä luontaisiin että kaupunkirakenteellisiin puitteisiin tukeutuvana kokonaisuutena on merkittävä tavoite Espoon kaavoituksessa. Espoon eteläosien yleiskaavan kaupunkirakenneselvityksen osaraporttina on julkaistu Espoon kaupungin viheralue- ja vapaa-alue -järjestelmä, jonka tärkeä aihe Espoon vesistöt ovat. (Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksen julkaisu A 30:1995). Kaupunginvaltuuston päätöksen 27.5.1996 mukaan sitä tulee käyttää ohjeena kaavoituksessa.

Viher- ja vapaa-aluejärjestelmässä on vesistöön liittyvät virkistysalueet otettu korostuneesti esiin: toisaalta rannikko ja saaristo, toisaalta jokilaaksot. Etelä-Espoon jokilaaksot muodostavat merkittävän virkistystä ja ulkoilua palvelevan ja kaupunkirakennetta jäsentävän tekijän. Em. raportissa on karttaliitteenä kolmen tärkeimmän jokilaakson; Espoonjokilaakson, Suomenojan laakson ja Gräsanojan laakson kehitysvaiheet sekä viheryhteyksien kehittämismahdollisuudet ja rajoitukset yleiskaavallisiin aluevarauksiin ja nykytilaan peilautuen.

Asemakaavoituksen tavoiteohjelmissa määritellään vesistöalueiden yleiset suunnitteluperiaatteet ja kunkin alueen kaavoituksessa yksityiskohtaisemmin niihin liittyvät kysymykset. Aloitteessa esitetään sinänsä kannatettava mielipide siitä, että Espoonjokea tulisi suunnittelussa käsitellä kokonaisuutena koko valuma-alueensa osalta. Tämä on kuitenkin kuntatalouden ja hallinnon puitteissa vaikeaa, koska Espoon alue on jaettu omiin hallinnollisiin ja toiminnallisiin kaupunginosiinsa, joiden rajat eivät noudata luonnontaloudellisia rajoja. Suunnittelussa jokaisesta luonnontaloudellisesta yksiköstä vastaa monta suunnittelutasoa ja hallintokuntaa, joiden tulisi toimia tietysti tässäkin asiassa yhteistyössä.

Aloitteessa esitetään, että Espoonjoesta tehtäisiin ajan tasalla oleva selvitys, johon Espoonjoen ja sen ranta-alueiden maisema-, maankäyttö- ja veden hydrologiatiedot koottaisiin johtopäätöksineen. Tämä edellyttää virastojen välistä laajaa yhteistyötä, johon osallistuu kaupunkisuunnittelukeskuksen lisäksi ainakin ympäristökeskus ja tekninen keskus.

Kaupunkisuunnittelukeskuksessa yleiskaavayksikön, jolle asia laajuutensa vuoksi lähinnä kuuluu, resurssit ovat tällä hetkellä sidottu Espoon eteläosien yleiskaavatyöhön, eikä sillä ole mahdollisuutta laatia ko. selvitystä ainakaan lähimpään kahteen vuoteen. Mikäli selvitys halutaan saada aikaan nopeammin, tarvitaan tähän erillinen konsulttimääräraha. Toisaalta selvityksen edellyttämää aineistoa voitaisiin koota vähitellen pienissä erissä seuraavien vuosien aikana niin, että selvityksen kokoaminen tulevaisuudessa vaatisi pienemmän kertaponnistuksen. Selvitys tarvitaan vesistöalueen yhtenäisen suunnitelman pohjaksi. Käytännössä muut kiireiset maankäytön selvitystarpeet johtavat siihen, että vesistöalueen maankäyttöön joudutaan ottamaan kantaa useissa eri suunnitelmissa.

Aloitteessa on myös esitetty, että Espoonjoen alueesta tulisi laatia yhtenäinen suunnitelma viheralueineen. Pohjoisosien yleiskaavassa Espoonjoen latva-alue on rajattu rakennettavilta osiltaan jo sitovasti. Parhaillaan valmisteilla olevassa Espoon eteläosien yleiskaavassa Espoonjoen alajuoksun rakennettavat ja viheralueiksi jäävät osat määritellään asemakaavoituksen pohjaksi. Sen jälkeen ja vesistöalueselvityksen tultua laadituksi, voidaan aloittaa Espoonjoen ja sen ranta-alueiden maisemasuunnitelman tekeminen yleiskaavan esitystarkkuudella.

Kaupunkisuunnittelukeskuksessa valmistellaan valtuuston ja kaupunginhallituksen päätösten pohjalta maisemasuunnittelukilpailua Espoonjokilaakson virkistysalueesta.

Teknisen keskuksen viherpalvelut valmistelee Espoon kaupungin viheralueohjelma, jossa viheralueita tarkastellaan omina verkostoinaan. Ohjelmaa tehdään yhteistyössä mm. kaavoituksen kanssa. Yhtenä verkostona on vesistölliset kokonaisuudet, joissa rannikkoa, joki- ja purolaaksoja sekä pienvesiä tarkastellaan kokonaisuutena.

Kaupunginhallitus katsoo, että aloitteessa esitetyt Espoonjokea ja sen lähiympäristöä koskevat kehittämisnäkökohdat tulee ottaa huomioon suunnittelukilpailun lähtökohtia määritettäessä sekä alueen jatkosuunnittelussa ja viheralueohjelman jatkovalmistelussa.
   
Päätös Kaupunginhallitus:
  Esittelijän ehdotus hyväksyttiin yksimielisesti.