Pro Espoonjoki ry – Pro Esbo å rf

Ympäristöministeriö

PL 35, 00023 VALTIONEUVOSTO

Uudenmaan maakuntakaava

Pro Espoonjoki ry, jonka toimialue kattaa lähes koko Espoon ja osan Vantaan kaupungista, lähettää ympäristöministeriölle tiedoksi ja mahdollisia toimia varten 22.2.2004 laatimansa lausunnon. Yhdistys katsoo, että sen esittämiä keskeisiä muutoksia ja tarkennuksia ei ole riittävän hyvin huomioitu. Erityisesti yhdistys painottaa lausunnon asiakohtaa 3, jossa yhdistyksen käsityksen mukaan Lohjan ratalinjaa ei ole riittävän perusteellisesti pohdittu ja esitetty linjaus tuhoaa kohtuuttomasti Espoonjoen vartta ja jokilaakson arvokasta kulttuurimaisemaa.

 

Espoossa 19.4.2005

Pro Espoonjoki ry, Pro Esbo å rf

__________________         __________________

puh.joht. Tapio Ala-Peijari    sihteeri Martti Salakari

puh 040-8290068

 

Liitteet: Liite 1 Lausunto ja sen perustelut ja tarkennukset (22.2.2005)

Liite 2 Pro Espoonjoki, Pro Esbo å rf esite.

 

Uudenmaan liitto

Aleksanterinkatu 48A

00100 Helsinki

 

Lausunto uudenmaan maakuntakaavaehdotuksesta 22.9.2003

 

Pro Espoonjoki ry. on sitoutumaton Espoonjoen vesistön vaikutusalueella vaikuttava yhdistys. Sen varsinaisina jäseninä on tällä hetkellä 19 kansalaisjärjestöä, jotka toimivat samalla alueella. Näistä 12 on asukas- ja kaupunginosayhdistyksiä, yksi kalastuskunta ja loput muita kansalaisjärjestöjä (www.proespoonjoki.fi). Yhdistyksen pääasiallinen toimialue on vesistön valuma-alue. Se on esitetty liitteessä 2 ja kattaa noin 132 neliökilometriä. Siitä valtaosa on Espoossa, mutta laaja alue kuuluu Vantaan kaupunkiin ja osia Kauniaisten kaupunkiin. Alueella on viisitoista yli hehtaarin kokoista järveä, joista suurimpia ovat Bodominjärvi, Pitkäjärvi, Matalajärvi ja Lippajärvi. Näiden järvien vedet virtaavat Glimsin ja Glomsin jokiin ja yhtyessään ne muodostavat Espoonjoen.

Pro Espoonjoki ry pitää maakuntakaavaa keskeisimpänä uuden maankäyttö- ja rakennuslain pitkän tähtäimen suunnittelun ja toteutuksen välineenä. Sen avulla voidaan toteuttaa valtioneuvoston hyväksymiä valtakunnallisia tavoitteita ja varmistaa seudullisesti merkityksellisten alueiden säilyminen sekä sovittaa kunnan yleiskaavan pääpiirteet suurempaan kokonaisuuteen. Yhdistyksen mielestä maakuntakaavassa tulee varmistaa maakunnan asukkaille viihtyisä ja terveellinen elinympäristö, varmistaa seudullisten ja paikallisten kauneus- ja kulttuuriarvojen sekä luonnon monimuotoisuuden ja muiden luonnonarvojen säilyminen. Maakuntakaavassa tulee lisäksi ennalta ehkäistä ympäristöhaittoja, jotka Uudellamaalla keskittyvät usein vesiensuojelun ja meluntorjunnan edistämiseen. Lisäksi yhdistys arvostaa Uudenmaan liiton omaksumaa laajaa vuorovaikutusprosessia.

Espoonjokilaakso sen yläpuolisine järvineen muodostaa vanhojen kulttuuriperintökohteiden ja –maiseman, luontoarvojen ja virkistysalueiden kannalta merkittävän yhtenäisen alueen. Alue kattaa lisäksi Espoon keskeisiä asuntoalueita ja ylettyy toisaalta myös kuntarajojen yli. Alueelle kohdistuu luonnollisesti myös rakentamispaineita. Maakuntakaavalla tuleekin turvata näiden Espoonjoen vesistön arvokkaiden alueiden säilyminen pitkälle tulevaisuuteen. Jotta tämä tavoite voitaisiin saavuttaa riittävän hyvin esitämme kaavaluonnokseen seuraavia muutoksia ja tarkennuksia:

Espoonjoen vesistön jokilaaksot mereltä Bodomjärvelle ja Pitkäjärvelle tulee varmistaa kaavamerkinnöin yhtenäisenä alueena siten, että siinä otetaan huomioon vanhat kulttuuriarvot, luonto ja virkistystarpeet. Jokiuoman välittömät ranta-alueet tulee rauhoittaa uudelta rakentamiselta vähintään 200 metrin levyiseltä vyöhykkeeltä ja lisäksi laajemminkin erityiskohteitten osalta. Maakuntakaavaan tulee tehdä tähän tähtäävät kaavamerkinnät ja –määräykset sekä selvitysosaan tarkemmat selostukset alueen kokonaisuuteen liittyvistä arvoista.

 

Vesistön alueella on useita jo suojeltuja alueita. Ne tulisi saada kaikki mukaan myös maakuntakaavaan omin merkinnöin. Tärkeimmät näistä ovat Matalajärvi, joka on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi lintuvedeksi, Lippajärvi, joka on 1930 luvulla rauhoitettu linnustonsuojelualueeksi ja suojeltu Träskändan puisto, jonne liittyy mm. vanha puistomaisema sekä myös kulttuurihistoriallisia arvoja. Liitteen 2 karttaan on merkitty nämä sekä muut vastaavat kohteet.

Yksi erikoiskohde on Lohjan ratalinja. Kaavaluonnoksen mukaan se haarautuu nykyiseltä rantaradalta juuri ennen Espoonjokea. Tämä merkitsee joen ylityskohtaan kahta lähekkäin olevaa rautatiesiltaa. Menettelyllä tuhotaan kohtuuttomasti joen vartta ja jokilaakson arvokasta kulttuurimaisemaa. Alue tulisi olemaan käytännössä pois virkistyskäytöstä ja samalla katkeaa tärkeä viheryhteys haitallisen pitkältä osalta. Huomattavasti parempaan tulokseen tässä suhteessa päästään siirtämällä haarautumiskohta vasta joen ylityksen toiselle puolelle, jolloin nykyiseen nähden täydennyksenä tarvitaan vain olemassa olevan rautatiesillan levennys lisäraiteella. Tämän ei käsityksemme mukaan tarvitse merkitä kovin suuria muutoksia kaavaluonnoksessa esitettyyn ratalinjaukseen.

Kaavassa tulee ottaa huomioon tällä alueella olevia muitakin erikoiskohteita. Jätevesilinja on esitetty Vantaan puolelta Pitkäjärven pohjaa pitkin edelleen Suomenojan puhdistamolle. Parhaillaan rakennetaan jo uutta putkea maalle järven pohjoispuolelle. Tämä uusi linjaus tulisi saada kaavaan. Järven pohjassa oleva jätevesiputki on suuri riski vesistön kannalta eikä tämäntapaisia ratkaisuja pitäisi enää sallia vastaavilla alueilla, jos vaihtoehtoja on olemassa. Tästä syystä siirtoviemärimerkintä järven keskeltä tulee poistaa.

Näiden kohtien tarkemmat perustelut ja erittelyt on esitetty liitteessä 1.

Espoossa 22.2.2004

Pro Espoonjoki ry, Pro Esbo å rf

__________________         __________________

puh.joht. Tapio Ala-Peijari     sihteeri Martti Salakari

Liitteet: Liite 1 Lausunnon perustelut ja tarkennukset

Liite 2 Pro Espoonjoki, Pro Esbo å rf esite.

Liite 1.

Uudenmaan maakuntakaavaehdotus 22.9.2003

 

Kulttuuriperinnön ja maiseman vaaliminen

Espoonjokilaakso on ollut kiinnostavaa aluetta kautta historian aina kivikaudelta lähtien. Löytöjä on tehty paljon ja ensimmäiset sijoittuva noin 6000 vuotta taaksepäin. 4500 vuotta vanhoja löytöjä on tehty muun muassa Muuralasta ja Bembölestä. Yli 3000 vuotta vanhaa keramiikkaa on löytynyt Espoonjoen pohjoisrannalta Mikkelästä ja se on nimetty Morby-keramiikaksi. Kivikauden jälkeisiä asuinpaikkalöytöjä on myös tehty alueelta. Kuitenkin rautakauden aikana ilmeisesti asutusta ei ollut Espoonjokilaaksossa ja samanlainen tilanne oli todennäköisesti koko läntisellä Uudellamaalla.

Hämeestä tuli Espoonjoen vaikutuspiiriin asutusta noin 1000-luvulla. Tämän jälkeen tuli ruotsalaista asutusta rannikon tuntumaan ja Espoon kirkko arvioidaan rakennetun 1485-90. Kirkko hallitsi Espoonjoki-maisemaa ja oli välittömässä läheisyydessä silloista Kirkkojärveä. Kirkko ja joen pohjoispuolella kulkeva Suuri Rantatie (Kuninkaantie) toivat alueelle monimuotoista toimintaa. Kirkon länsipuolella käytiin markkinakauppa, alueella oli myös hirttopaikka ja kirkon itäpuolella oli terveyslähde, joka mainitaan jo 1700-luvulta. Espoon ensimmäinen kansakoulu rakennettiin Espoon kirkon kohdalle joen toiselle puolelle 1873. Espoon jokilaaksoon kuuluvat kulttuurikohteina erityisesti Träskändan kartano ja puisto (1700-1800 –lukujen vaihteesta) sekä tietysti Kuninkaantie, joka kulkee Espoonjokilaaksossa.

Edellä esitettyyn vedoten yhdistys esittää, että koko Espoonjokilaakso merkitään maakuntakaavaan kulttuuriperinnän vaalimisen kannalta tärkeäksi alueeksi. Merkintöjen ja kaavamääräysten osalta yhdistys viittaa ympäristöministeriön julkaisuun "Maakuntakaavan sisältö ja esitystapa" (2002, sivut 76-81). Erityisesti yhdistys perustelee maankäyttö- ja rakennuslain lähtökohdilla eli sisällön kattavuudella (§25.4), joka lähtee siitä että maakuntakaavassa tulee tietysti esittää valtakunnallisesti merkitykselliset kohteet, mutta maakunnan kannalta vielä tärkeämpi on varmistaa maakunnallisesti tai useamman kunnan kannalta merkitykselliset kohteet.

Lisäksi yhdistys esittää, että Espoonjoen valuma-alueeseen liittyvät maiseman vaalimiseen liittyvät seikat huomioidaan kaavamerkinnöin ja –määräyksin. Tämä koskee sekä luonnon maisemaa että kulttuurimaisemaa. Yhdistys tuo esille, että ympäristöministeriön julkaisussa painotetaan erityisesti näitä asioita (sivut 66-69). Ohjeessa todetaan mm., esimerkiksi tällaisia tärkeitä alueita ovat "jokilaakso-, vaara- ja tunturimaisemat." ja aiemmin todetaan "maisemien vaalimisen tarpeet lähtevät luonnon- ja kulttuurimaiseman kauneudesta, historiallisista ominaispiirteistä tai muista maisemaan liittyvästä erityisistä arvoista." Lisäksi ohjeessa korostetaan, että suunnittelutarve lähtee maakunnallisesta ja seudullisesta omaleimallisuudesta. Yhdistys katsoo, että Espoonjoen valuma-alueella näin ei ole menetelty ja esittää, että maakunta kaavaa parannetaan näiltä osin.

Luonnonarvojen vaaliminen

Pro Espoonjoki pitää tärkeänä, että valuma-alueen kaikki seudullisesti ja maakunnallisesti merkitykselliset luonnonsuojelualueet ja luontokohteet merkitään kaavaan kohdemerkinnöin. Lausunnolla olevassa kaavaehdotuksessa näin ei ole menetelty. Esimerkkeinä puutteista mainittakoon Lippajärvi ja Matalajärvi kokonaisina, Träskändan puisto Pitkäjärvestä lähtevän Glimsinjoen alkupään kohdalla, Bodomjärven laskujoen alkuosa Oittaalla, Myllyjärven ympäristö, Tremanskärrin luonnonsuojelualue (45 ha) Kurkijärven eteläpuolella on perustettu 1986, Pitkäsuolla oleva rauhoitusalue yms.

Viher- ja virkistysalueet

Seudullisista viheralueista huolehtiminen oli aikaisemmin yksi seutukaavan tärkeistä tehtävistä. Edelleenkin maakuntakaavan merkitys riittävän laajuisten seudullisten viheralueyhteyksien turvaajana on erityisen tärkeä. Tätä korostetaan valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden Helsingin seudun erityiskysymyksissä. Alueen erityistavoitteissa, jotka ovat alueidenkäyttöä ja alueidenkäytön suunnittelua koskevia velvoitteita, todetaan, että alueidenkäytön suunnittelussa on turvattava väestön tarpeiden edellyttämät ylikunnalliseen virkistyskäyttöön soveltuvat riittävän laajat ja vetovoimaiset vapaa-ajan alueet. Vapaa-ajan alueista on muodostettava yhtenäinen kokonaisuus turvaamalla niitä yhdistävän viheralueverkoston jatkuvuus. Maakuntakaavan viheryhteystarvetta ilmaiseva merkintä ei turvaa riittäviä yhtenäisiä vapaa-ajan alueita ja niiden välisiä yhteyksiä.

Yhdistys katsoo, että yhtenäiset ja riittävän laajat viher- ja virkistysalueet tulee merkitä Espoonjoen valuma-alueella. Erityisen huolestuttavaa on, että aikaisemman maakuntakaavaluonnoksen jälkeen tärkeitä viheraluekokonaisuuksia on edelleen poistettu tai muutettu epämääräisen viheryhteystarpeen katkoviivoiksi.

Espoossa aivan keskeisiä ja seudullisesti merkittäviä viherjaksoja on Espoon Pitkäjärveltä Espoonjokilaaksoa myöten Espoonlahteen ulottuva kaupungin kulttuurihistorian, luonnonmaiseman ja virkistyksen kannalta merkittävä viherjakso, joka tulee huomioida maakuntakaavassa. Toistaiseksi vielä olemassa olevan, historiallisten (Kuninkaantie, Bemböle - Karvasbacka maisemakokonaisuus) ja luonnon arvokohteiden (Espoonjokilaakso, Träskändan luonnonsuojelualue) muodostaman "espoolaisen ydinalueen" lomassa kulkeva viherjakso vaatii asianmukaisen varauksen myös maakuntakaavassa. Pelkkä viheryhteystarpeen merkintä ei tähän riitä.

Lohja-Vihti-Espoo-ratalinjan Espoonjoen ylitys

Kaavaehdotuksessa radan erkaneminen rantaradasta on merkitty kohtaan, jossa se ylittäisi Espoonjoen noin 100 metriä ennen ranta-radan ylityskohtaa. Joen eteläpuoli, eli rantaradan ja joen väliin jäävä Läntinen Jokitie, on Espoon yleiskaavassa merkitty pientaloalueeksi ja vastakkainen, pohjoispuolella oleva ranta on kaupungin puisto- ja virkistysaluetta. Sen välittömässä läheisyydessä on Mickelän tiheästi rakennettu pientaloalue.

Espoon keskuksen kehittämisprojektiin liittyen on puhuttu Espoolle ominaisten luonnonmukaisten puistojen ja viheralueiden säilyttämisen ja kehittämisen merkityksestä. Espoonjoki ja sen rannat on katsottu tärkeäksi ottaa kokonaisuutena erityissuunnittelun kohteeksi, jotta se koko virtaamansa alueelta toimisi nykyistä paremmin viherväylänä ja sen virkistyskäyttömahdollisuudet monipuolistuisivat. Ratalinjaus on räikeässä ristiriidassa näiden suunnitelmien kanssa. Joen ylitys esitetyssä kohdassa tarkoittaisi kahta perättäistä rautatiesiltaa joen yli ja 100 metriä jokirantaa molemmin puolin jäisi mottiin nykyisen rantaradan ja uuden radan väliin. Siinä kohtaa joen virkistyskäyttöarvo olisi nollassa ja viherväylä katkeaisi pahasti. Myös lähistölle jäljelle jäävän, Mikkeläläisten paljon käyttämän jokipuiston arvo viheralueena vähenisi huomattavasti.

Joen etelärannalla rata jättäisi alleen asutusta ja pilaisi vanhan pientaloalueen, joka itse asiassa on suoraa jatketta Espoon tuomiokirkon lähettyviltä alkavaan, jokea myötäilevään rintamamiestonttirivistöön. Kun Espoonväylä rakennettiin 1980-luvulla, silloinen Jokitie katkesi kahtia ja länsipuolelle jäävä osuus -nykyinen Läntinen Jokitie - jäi autoväylän, joen ja rantaradan väliin muodostuneeseen taskuun. Siellä se on säilynyt vuosien läpi lähes muuttumattomana, luonnonläheisenä ja idyllisenä miljöönä, jonka rintamamiestalot, jokirantasaunat ja isot puutarhatontit henkivät sodanjälkeistä historiaa. Se kertoo ajasta, jolloin Lindholmin Saha hallitsi koko seudun elinkeinoelämää, sen työntekijät asutettiin sahan maille ja suuret perheet saivat merkittävän osan elannostaan omista kotiviljelmistään. Täällä lisäelantoa toi vielä radantakainen metsä, joka on siellä vieläkin ja jatkuu viheralueeksi kaavoitettuna keskuspuistoon saakka. Alue kuuluu näin ollen joen kulttuurimaisemaan ja on jo sellaisenaan ehdottomasti säilyttämisen arvoinen.

Lisäksi alueella on huomattavia luontoarvoja. Rauhallinen sijainti on tuonut sinne rikkaan linnuston: Joki, jokipuisto ja välittömässä läheisyydessä oleva laaja metsä tuo sekä metsä-, lehto- että kosteikkolinnut. Esimerkiksi sepelkyyhkyjen, palokärkien ja käpytikkojen lisäksi siellä pesii sorsia, telkkiä, rantasipiä, jopa kalatiiroja. Käet kukkuvat, vanhoissa rantalehdoissa laulavat satakielet, eri lajien rastaat ja lukuisat muut pikkulinnut. Talvisin pihojen ruokintapaikoilla käy talitiaisten ja punatulkkujen lisäksi kymmeniä muita lajeja: mm. kuusitiaisia, pyrstötiaisia, keltasirkkuja, viherpeippoja, mustarastaita, tiklejä – harmaapäätikkakin on nähty tänä vuonna, Keväiseen muuttoaikaan on nähty laumoittain järripeippoja.

Kesäisin alueella on runsaasti perhosia; suurille tonteille jää kukkaistutusten , hyötyviljelyn ja ruohokenttien lisäksi tienvarsi- ja muita niittyalueita, joista asukkaat huolehtivat niittämällä. Niittykukat ja runsaat kukkaviljelmät yhdessä houkuttelevat perhosia, jotka muutoin Espoossa alkavat käydä harvinaisiksi. Jokitietä käytetään paljon myös ulkoilureittinä; lähiseudun asukkaat hakeutuvat sitä kautta metsään. Alueen tärvelemisen sijasta olisi jätettävä kaupungille mahdollisuus suunnitella ulkoilijoille turvallinen rantaradan ylitys tai muunlainen yhteys tämän idyllisen kulttuurimiljöön kautta keskuspuistoon.

Yllä esitetyn perusteella esitämme, että suunnitellun radan erkaneminen rantaradasta merkittäisiin tapahtuvaksi kohdassa, jossa rantarata on jo ylittänyt Espoonjoen, eikä uutta joenylitystä näin tarvittaisi.

          Espoossa 22.2.2004

                                        Pro Espoonjoki ry, Pro Esbo å rf